Valkoinen pesty ja vahattu raaseri ASW-24 viedään autolla kentän päähän. Startti Seinäjoen Lentoasemalla kiitotieltä 32 klo 11.25 ja hinuri vie suoraan mukavan näköisen pilven alle ja heti ensimäinen nousu on nopea keskinostolla 2,1 m/s korkeutta tulee hinauksesta 1400 metriin neljässä ja puolessa minuutissa. Nokka kohti Etelää ja Peräseinäjokea, mutta liitoa tulee vaatimattomat 10 km nostojen välillä. Tänään olisi kuitenkin tarkoitus ylittää ensimäisen kerran 400 km lähialueella, (100 km säteellä kotikentästä) keli siihen ei kuitenkaan näytä kovinkaan lupaavalta ja maastolasku tänään ei tunnu kaukaiselta ajatukselta.
Seuraavassa nostossa 10 km Rengonharjusta pääsee jo 1800 metriin ja sitä seuraava liuku menee jo 16 km, korkeuden menetys tällä matkalla on vain 250 metriä, napsien kaikki “höyryt” hyväksi. Pidän yllä noin 140 km/h keskinopeutta. Nyt on päästy tosin vasta Peräseinäjoelle ja heikko nosto antaa 380 metriä lisää, jolla pääsen jälleen pohjiin kiinni. Edessä 16 km:n liuku ja korkeudessa 1350 metriä otan hieman takapakkia ja käännyn 160 astetta takaisinpäin aina Kalakoskelle saakka, eli noin viisikilometriä, koska edessä näyttää todella huonolta, aivan kuin lauttautuisi kokonaan. Otan varmanpäälle ja kaarran siis takaisinpäin hyvän pilven alle.
Tämä oli varmavalinta ja osuu nappiin 1,7m/s keskinosto vie seitsemässä minuutissa 2050 metriin. Nyt on taas taivas rajana, tästä pääsee jo pitkälle. Nostossa hieman vauhtia ja työnnän jälleen maanopeudeksi n. 140 km/h, vieläkin mennään varmanpäälle edessä olevan lauttaisuuden vuoksi, välillä muutama turha pyörähdys ja matka jatkuu, suoraa liukua n. 20 km ja olen 1750 metrissä paikka Sammatti ja Seinäjoelta on tultu tähän mennessä 45 km. Nyt ei näytä hyvältä, tunti on tultu ja matka vasta alussa. Keskinopeus tässä vaiheessa on todella surkea vain 45km/h ja koneena sentään ASW-24, jotain on tehtävä, koska päivä loppuu kesken, jos matelen näin hitaasti. Keskinopeutta huonsi sahaaminen takaisinpäin ja näin tuli 10 km:n ylimäräinen sakara reitille. Tosin myös kelin pitäisi parantua, että pitempi matka olisi mahdollinen ja saisin keskinopeuden nousemaan tuonne 70-80 km/h.
Sammatin nosto vie nopeasti 2000 metriin 1,8 m/s keskinostolla ja nyt suuntaan nokan kohti Kihniötä. Mäkysen Erkki kuuluu kentällä huutelevan radioon hieman jyrkän puoleisella äänellä. Hän on työntänyt purjekoneen kentän päähän n. kilometrin matkan ja kuulostaa olevan kiire matkalennolle, mutta aivan ääneen naurattaa ja siitä ei meinaa tulla loppua kun kuulen, että Erkin Ilmailukartta on jäänyt kilometrin päähän kerhon pöydälle ja nyt sitä porukalla etsitään. Erkin lähtö viivästyy. Vieläkin naurattaa ja oma keskittyminen herpaantuu.
Hyvä maamerkki Nerkoojärvi jo näkyy. Vanhemmilla on kesämökki tuolla samaisella järvellä ja ainakin sinne on päästävä luuraamaan, mutta suunnitelma olisi kuitenkin yli 100 km etelään. Nyt olen tullut vasta n. 60 km Seinäjoelta ja keli lauttaantuu aivan silmissä ja näyttää nyt siltä, että Kihniöstä tulle kääntöpaikka ei auta mikään, tarkoitus oli kääntää paljon kauempana jossain Parkanon etelä puolella. Pääsenkö edes takaisin, alkaa jo mietityttää, mutta Alavudelle GPS näyttää n. 42 km, joten tästä korkeudesta olen kuitenkin liun päässä lähimmälle kentälle, mutta en ehkä Seinäjolta, jos suuria laskevia alueita osuu pilvilautan alle, niinkuin on monesti tapana osua. Vielä Kihniöllä, mutta nokka on jo käännetty takaisin Pohjoiseen. Kello 12.30 haahuilua joka suuntaan, mutta pilvet ei enään nosta, jälleen keskinopeuden putoaminen alkaa hermostuttaa. Tähänkö tämä tyssäsi, alkaa ottaa patiin, miksi lähdin tänne saakka, vaikka keli näytti jo alussa huonolta. Melkein ääneen tulee ärräpäitä hölmön ratkaisun vuoksi. No, sitä on jo oppinut, että monasti se keli vain parenee päivän kuitenkin mittaan, joten ei nyt vielä kannata menettää malttia. Keskity, keskity.
Korkeus 1600 metriä ja tuo heikosti tumma iso pilvi näyttää hyvältä, mutta mietin jo valmiiksi, että löytääkö sitä nostoa noin suureen pilven alta nopeasti, kun kelikin on sammumassa. Nyt on se keskipäivän tymä hetki ja pitää pysyä korkella, eikä hätäillä. Nosto kuitenkin löytyy hetken haeskelun jälkeen ja heikko nosto vie lähes kahteen kilometriin, joten taas olen intoa täynnä, tästä saattaa sittenkin tulla hyvä päivä. Keskinopeus on pudonnut todella alas, mutta entäs jos keli paraneekin. Pilviä ei näy edessä, joten otan hieman varman päälle ja käännän enemmän itään lähemmäs Alavuden kenttää, mutta kuitenkin ajatuksena ja käännepisteenä 100 kilometrin päässä oleva Kauhavan kenttä. Istun kymmenen minuuttia ihmetellen, että entäs nyt kun kohta on 25 km liukua takana, eikä mitään elämää missään, korkeus valuu 1000 metriin ja Seinäjoellekin alkaa näyttää huonolta. Kaukana Nurmon suunnassa siintää hyvännäköinen purjelentokeli. Huomaan pienen hakkuuaukean Peräseinäjoen etelä puolella, jota olen jo hetken seurannut, koska Aurinko on siihen hetken paistanut. Se on viimeinen toivo, muuten matka loppuu jo nyt ja Seinäjoella olisi matkaa kertnyt vasta n. 120 km. Se heikko nosto vie kuitenkin 1500 metriin, mutta edessä oleva keli on vieläkin n. 15-20 km päässä, joten nyt tarkkana, tässä on vielä mahdollisuus. Maastolaskumahdollisuus on taaksejäänyttä elämää tässä vaiheessa, hetken olin varma, että pelto kutsuu. Seitsemän kilometriä varovasti haeskellen ja nyt tärppää jo 1,7 m/s, joten paranee, paranee, mutta vieläkin on löydettävä vähintään yksi, että saan kelin kiinni hyvissä korkeuksissa.
Liidän varovasti 10 km lisää ja olen GPS:n mukaan 8 km:n päässä kentästä ja nyt heikko nosto vie 1700 metriin ja olen jo varma, että edessä oleva keli on tavoitettavissa. Matka jatkuu Seinäjoen kaupungin päälle ja löytyy 2,2 m/s ja olen taas kelissä kiinni, kyllä on hyvä tunne, näitä hetkiä varten sitä haluaa matkalennolle yhä uudestaan. Nosto vie 2150 metriin ja nokka kohti Lapuaa. Liu´t pitenee jo 20 kilometriin, mutta aina vaan on mielessä aamupäivän huonokeli, joten en vaihda taktiikkaa ainakaan vielä, koska se lauttaantuminen tapahtui niin nopeasti. Simpsiön nosto toimii taas ja nyt menee nopeasti Kauhavalle, keskinostot huikeat 2-2,4m/s, piikit paljon enemmän. Menen hieman Kauhavan kentän itäpuolelle hyvän pilven alle, missä pääsee 2150 metriin. Jaksolla on muitakin ja yhden koneen kanssa kelaan samassa nostossa, hiukan pulinaa ja kuulumisia ja käännän nokan kohti länttä. Kihniöltä on nyt tultu 100km ja matkaa takana 170 km, olen kohta matkan puolivälissä, paranee.
Keli näyttää hyvältä ainostaan Seinäjoen kautta, joten samaa reittiä takaisin, suuntana kuitenkin 80 kilometrin päässä oleva Kauhajoen kenttä ja ohi pitäis mennä aina Karviaan asti n. 100 km:n siivu. Matka jatkuu Kauhavalta nopeasti Seinäjoelle n. 50 km matkan, Simpsiön alueet toimii ja nyt olen jo päässyt hyvään purjelentokeliin, vai pitäisikö sanoa erinomaiseen keliin. Mites muuten kuin, että klo 14.30 päivän paras nosto löytyy ohittaessani kotikentän sähköinen variometri äityy uikuttamaan aivan tolkuttomasti. Mittarin neula jämähtää näyttämään 5 m/s ja ylös mennään keskinopeudella 3,9 m/s tulee 726 metriä lisää korkeutta aina 2165 metriin. Vain neljä kierrosta kolme minuuttia, korkeuden lisäystä 726 metriä ja aikailematta nostossa kiihdyttäen ka lisäten 160 km/h nokan olessa kohti Kauhajokea.
Pari nostoa ja vajaa puoltatuntia myöhemmin ohitan Kauhajoen kentän itä puolelta. Siellä on vilkas lentopäivä. Riippu- ja varjoliitäjät huutelevat lähtökäskyjä hinausautolle ja Air Pilotin ultra kiertää kenttää. Sami on myös päässyt vintturista purjekoneella Kauhajoen pilvien pohjaan ja Samin kanssa vaihdetaan muutama sana ja matka jatkuu kohti Karviaa. Matin ultrakentän tuntumassa Säkkijärvellä vaikeuksia, keli alkaa lauttaantua jälleen, nyt Jämijärven suuntaan ja nostojen haeskelu ottaa pattiin, niitä kun ei tunnu olevan enään missään. Jatkan eteenpäin Karvialle. Kauhavalta on nyt tultu n. 105 km.
Keli huononee nopeasti, kello on nyt 15.23 ja käännän Karvialla pakon edessä taas 180 astetta seitsemän kilometrin päässä olevaa Nummijärveä ja järven päällä näyttää olevan ainoa toimia pilvi lähimaillakaan. Nosto onkin hyvä ja vie nopeasti kahteenkilometriin, mutta matkan eteneminen Jämijärven suuntaan on mahdotonta. Matkaa ei olisi kuin 48 km ja sinne kone kyllä liukuu hyvin tästä korkeudesta, mutta keli näyttää kuitenkin erittäin huonolta Parkanoon saakka lauttaa ja maasto jo varjossa, joten jatkan takaisin kohti Kauhajokea. Ja käännepisteenä nyt jo toisen kerran Kauhavan kenttä. Liidän nopeasti kohti Kauhajoen kenttää ja kääntymisestä on kulunut seitsemän minuuttia kun kaarran taas Kauhajoen kentän tuntumassa nostossa Mäntyharjun Samin kanssa yli kahteen kilometriin. Riippu- ja varjoliitäjät eivät jostain syystä pääse keliin kiinni ja joskus se on vaikeaa purjekoneellakin, mutta nyt ylhäällä tällä kohdalla on hyvä keli. Liidetään Samin kanssa kohti Seinäjokea, Jantar ei tunnu pysyvän ASW-24:sen tahdissa ja 23 km:n liun jälkeen löydän noston keskiarvolla 2,1 m/s, piikit on ihan mukavia. Tämä nosto on Turvealueella Haukinevan tehtaan päällä, tämä nosto toimii lähes aina. Se on yksi mun ”vakiopesistä”. Sami seuraa perässä samaan nostoon ja nousemme nopeaan lähes 2300 metriin. Nyt liumme nopeudella 150 km/h suoraan n. 35 km:n matkan, tällaista sen purjelennon pitäis aina olla. Mennään yhdessä delffiiniä ja Seinäjoen kenttä ohitetaan vain 19 minuuttia siitä kun oltiin Kauhajoen kentän päällä, kello on nyt 16.00.
Keskinopeus paranee huikeasti kokoajan aamupäivän takkuamisen jälkeen, nyt mennään eikä meinata, otan koneesta kaiken hyödyn irti. Nyt ei turhia pyöritä, suoraanliukua jatkuu vauhdikkaasti hyvällä keskinopeudella 154 km/h jatkuen samalla nopeudella aina 35 km ja korkeutta menee tällä matkalla vain 600 metriä. Seuraava nosto löytyy jo 1700 metristä Nurmon Ruhasta ja korkeutta tulee hitaanlaisesti 318 metriä aikaan 5 min. 20 sek.
Kerron Samille jatkavani takaisin Kauhavalle saakka, vaikka keli ei Kauhavalla näytä enään hyvältä ja Sami kääntää takaisin Kauhajoelle, kun kerron, että olen tekemässä eräänlaista suorituslentoa tarkoituksena ylittää 400 Onlinecontets kilometriä. Samin maastolasku olisi “turhempi”, minun “hyväksyttävämpi”, koska olen tekemässä suorituslentoa. Lopulta Lapuan Simpsiöltä löytyy hyvä nosto, mikä vie 2200 metriin ja vielä tästä nostosta lähtiessäni en tiedä jo aloittaneeni loppuliukua, mutta niin siinä vain kävi, että jatkan vielä Kauhavaa kohti, mutta 38 km:n päässä Seinäjoen kentästä käännän jälleen 180 kotia kohti, kun edessä ei piviä näy. Kuivaan keliin en jaksa uskoa, jos uskoisin ja se ei toimisi, olisi edessä lasku Kauhavan kentälle. Olen aivan jäässä. Jalat tuskin liikkuu ja se on osa syy siihen, miksen halua lähteä epätoivoiseen yritykseen Kauhavalle, kenties Evijärvelle saakka, koska jos nostot olisvat takkuamista, jäätyisivät jalat entisestään, siispä Seinäjoelle ja laskuun.
Loppuliussa mietin, että onko alun suunniteltu 400 km täynnä vai ei, se on kuitenkin laskujeni mukaan erittäin lähellä. Moni kannusti eri jaksoilla/kentillä jatkamaan ja siitä kiitos, sekin auttoi hieman ja loi lisää itsevarmuutta, että kyllä tämä vielä tästä. Miten sitten parantaa seuraavan kerran, kun nyt aloin jo näkemään, että edessä oli vielä Kauhajoen suuntaan erinomainen purjelentokeli aivan silmän kantamattomiin, sinne Karvian suuntaan, mistä hetki sitten tulin, mutta jalat ovat aivan kohmeessa, varpaat tuskin liikkuu, joku lämpöpussi ratkaisu tähän on saatava. Kerron radioon lähestyväni kenttää loppuliussa ja ilmoitab aikeeni ajoissa, ylitän poikkikentän 200 metrissä nopeudella 230 km/h ja laskukierros jatkuu yhtä vauhdikkaasti. Työnnän konetta platalle ja varpaisiin ottaa oikein kipeää kävellessä. Kentällä kysyn hinaajalta 20 minuuttia laskun jälkeen, että onko sinulla kylmä t-paidalla ja hän nauraa, että eihän täällä ole kylmä. Taidan olla tosi jäässä, avaan kengät nauhat ja toisesta jalasta paljastuu isossa varpaassa pieni valkoinen täplä, ne ovat hieman ehkä jäätyneet tai jäätymässä.
Kesti kauan, ennenkuin palauduin tuosta lennosta sinä iltana. Kotona netin ääressä löysinkin sukan päälle liimakiinnitteisiä lämpöpusseja, joita sitten testataan lennolla vuonna 2005.
Matkalentäminen on awesome=mahtavaa. OLC-kisamatkaa tuli yhteensä 387 km, tehtävä aikaa kului 5h,14min ja lähdöstä laskuun kokonaisaikaa haahuiluineen kului kuusi tuntia ja www.onlinecontets.org näyttää keskinopeutta 74,5 km/h (otettu alun turhat kuviot pois), vaikka alku oli erittäin hidasta ja hankalaa, tuli 19.6.2004 elämäni ehdottomasti upein lento tähän saakka. Seitsemän vaivaista kilometriä kun olisin vielä jatkanut Kauhavan suuntaan olisi 400 mennyt rikki, mutta kun ei. Matkalle osui kaikenlaista keliä, hyvää, huonoa ja erittäin huonoa. Turha hermoilija ei olisi päässyt näin pitkälle, maltti oli tänään valttia, ajattelin.
Nyt ymmärrän ja arvostan niitä, jotka ovat lentäneet 500 km purjekoneella, kaikki täytyy olla kunnossa, pilotti, kone ja keli. Silmissä on siintänyt 300 km:n etukäteen suunniteltu määrämaalitimantti, joka on tyssänyt huonoon säähän monia kertoja, ehkä sitten ensi kesänä. Ritolan Raimo opetti aikanaan purjelentoteorioissa, että pitkiä matkoja tehdäkseen tulee osata lentää keskinopeudella 80 km/h, muuten loppuu päivä ja nyt tuo raja jo rikkoontuu aika-ajoin. Tavoitteena on kokoajan rikkoa 90 km/h, mitään muuta en matkalla enään ajatellekkaan, kuin tuota keskinopeutta. Suurimman osan ajasta pitäisi olla nokka menosuuntaan, eikä hieroa yhtään turhaa kierrosta nostoissa. Huolestun heti kun tulee yksikin kierros, missä ei tule metrejä ylöspäin, mielummin vaihdan nopeasti paikkaa. Mäkysen Erkiltä opin monta asiaa ja kerran huomasin, kun olin tekemässä mokaa. Pyörin nostossa, kun Erkki ajoi alta ja huusi radioon, että mitä sä sielä pyörit, anna mennä. Noudatin neuvoa ja niin alkoi homaa luistaa. Jos pilven alla nostaa ja ajattelen ajaa siitä aivan suoraan pyörimättä, noudatan maamme ykkös purjelentäjän Lehdon Antin luennolla antamaa neuvoa, hyvässä nostossa nopeus korkeintaan 120 km/h, ei yhtään hiljempaa ja se toimii. Ennen hidastin nopeuden pilven alla minimiin 80 km/h ja alle, ihmettelin, kun tästä ei pääse puusta pitkään. Ensin meni hienosti ylös ja sitten pudottiin kaivoon ja tulos melkein +- nolla. Nyt kun tuota Antin neuvoa on käytönnössä jo soveltanut monasti, olen varma, että se on ainoa oikea tapa lentää pitkiä matkalentoja.
Katsokaapa SeeYou ohjelmalla parhaiden suomalaisten lentoja kotikoneella, niin huomaatte, että 100 km:n yhtäjaksoinen suoraan liuku pyörimättä ei ole ollenkaan harvinainen, sitä on nykypäivän matkalentäminen hyvillä koneilla. Itse olen onnistunut liitämään 69 km lähes puolentunnin ajan yhtäjaksoisesti ja opetellut tämän tietokoneen avulla, “vakoillen” muiden lentoja SeeYou ohjelmalla.
PS. Latasin lentoni GPS-datan www.seeyou.ws ohjelmaan ja 3D-mallinnuksessa muistelin lentoa näin viisi kuukautta jälkeenpäin. Kaikki palautui hyvin mieleen, mitä olin tässä kohtaa tekemässä jne.
Marko Ojanperä/EPIK